Vanha suola janottaa

Eilen vedin monot jalkaani ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen. Ulkona oli satanu lunta jo monta päivää ja entisenä himohiihtäjänä tunsin taas palavaa halua suksille. Selvennettäköön tähän, että nuorempana tykkäsin hiihtää todella paljon. Unelmoin jopa ampumahiihtäjäksi pääsemisestä. Noh, unelmaksihan se jäi, kun jokin ylempi taho päätti puuttua peliin. Eräs ei niin kaunis päivä sainkin pahan lonkkanivelpussitulehduksen oikeaan lonkkaani (lääkärin mukaan se johtui ylirasituksesta, joka kohdistui lonkkaan hiihtäessäni). Siitä alkoi pitkä hiihtokielto, sillä lonkka oli erittäin kipeä piiiiitkään. Olin erittäin surullinen. Kun sitten taas koitti se kaunis päivä, jolloin olin (tai luulin olevani) kykeneväinen hiihtämään surukseni huomasin, että parin hiihtokerran jälkeen lonkkaongelma uusiutui. Lopetin hiihtämisen kokonaan siihen. Ei tällaisesta jalkavammaisesta koskaan voi tulla kilpailevaa hiihtäjää.

Noh, siitä eilisestä hiihtokerrasta; eihän se hyvin menny. Meinasin kaatua koko ajan ja sukset luisti joka suuntaan paitsi eteenpäin. Noin parin tunnin mittaisen sähläykseni jälkeen olin kuitenkin suht tyytyväinen suoritukseeni. Olinhan sentään yrittänyt ja mikä parasta; lonkkaan ei sattunut.

Tänään heräsin taas aikaisin hiihtämään. Epäonnekseni hiihtoreissu jäi lyhyeen, koska menetin hermoni täysin siihen lipsuntaan ja horjumiseen. Kaiken lisäksi huomasin, että vanha tuttuni lonkkakipu oli hiipinyt takaisin. Ihanaa.

 Kuinka ihminen voi olla näin surkea? Siis oikeasti, ei hiihtäminen mitään atomifysiikkaa ole ja pikkulapsikin sen osaa. No minäpä en. En voi ymmärtää, että se ihminen, joka hiihti erittäin hyvin nuorempana, tuskin pysyy enää edes pystyssä suksilla. Ajatukset ovat tällä hetkellä hyvin ristiriitaisia; haluaisin hiihtää, mutta toisaalta en uskalla. Entä jos en opi enää hiihtämään hyvin? Entä jos lonkkaongelma uusiutuu?

Lähden huomenna laduille hiihtämään ja katsomaan kipeytyykö lonkka pitkässä matkassa. Toivottavasti ei. Sillä jos niin käy, se olisi viimeinen piste tämän tytön hiihtounelmille.

Ahdistaa ehkä semisti

Vihaan matematiikkaa. Tai tarkemmin ajateltuna vihaan talousmatematiikkaa.

Talousmatematiikka ei ole koskaan ollut se miun vahvin alue. Lukiossa meillä oli 11 kurssia matematiikkaa. Sain jokaisesta kurssista vähintään 8 arvosanaksi. Lukuun ottamatta talousmatematiikan kurssia, mistä nappasin viitosen.

Oon viettänyt tämän viimeisen viikon talousmatematiikan parissa ja voin kertoa, etten ymmärrä vieläkään mitään. Meillä on ollut amk:ssa jo kaksi kurssia, jotka käsittelee just tätä talousmatematiikkaa ja oon päässy ne kurssit nipinnapin läpi. Tästä kolmannesta en enää ole niinkään varma. Oon nimittäin yrittäny ja yrittäny lukea, pohtia, harjotella ja laskea, mutta ei on ei. 

Sen lisäks, että en varmaan läpäise tenttiä ja joudun pänttäämään matematiikkaa koko loman uusintatenttiä varten (mitä en kyllä todennäkköisesti tule tekemään), meidän opettajamme päätti ilahduttaa lomaa odottelevia opiskelijoita antamalla tähän kurssin lopun kunniaksi ison itsenäisesti tehtävän tulosbudjetti -mikäliepaskatehtävän.

EI_VOI_OLLA_TODELLISTA.

Siis meillä piti alkaa (paino sanalla piti) jouluoma 12.12, mutta ehei. Eihän se nyt käy päinsä, että opiskelija saisi levätä lomalla! Eikun vaan matikankirja kouraan ja laskeskelemaan. Jihaa. Se siitä rentouttavasta lomasta.

Eipä tässä kai muu auta, kun keitellä kuppi suffeeta ja syventyä jälleen kerran rakkaani matematiikan pariin. Hinnoittelulaskelmat, täältä tullaan!

"Vähän aikaa nauttia, vähän aikaa laulaa laulu, Ihmettelen miten kaikki lipuu ohi Tulee juhannus ja joulu"

Ensin miulle pamahtaa 400 euron hammaslääkärilasku. Ärsyttää maksaa kivusta. Inhoan hammaslääkärissä käyntiä muutenkin.

Sitten hajoaa tietokoneen kaijjuttimet, sinne meni 100e.

Sitten hajoaa tietokone ja uusi maksoi 500e. 

Hajonneen koneen mukana meni 4 vuotta elämästäni kuvina ja tiedostoina. Mukaanlukien kaikki tärkeät työpaperit ja kouluhommat.

Sitten hajosi puhelin. Tiedä millainen lasku senkin korjaamisesta tulee.

Kun paskaa alkaa niskaan satamaan, sitä sataakin sitten kunnolla. Ainakin miun kohdalla.

Kaiken edellämainitun lisäks kaikki tuntuu menevän pieleen. Oikeasti mikään, ei siis yhtään mikään onnistu.

 koulunkäyntikin on mennyt läskiksi.

Oon ihan himoväsynyt, enkä vaan jaksais enää tätä kuraa, mitä niskaan sataa.

Voi kun saisin vain olla tuolla sängyssä ja nukkua.

Voi kun vois sanoa, että oispa jo kesä ja loma. En voi. Eihän miulla ole lomaa, koska on pakko opiskella ja tehdä töitä silloinkin.

Hienosti alkoi tämäkin vuosi.

Maksimaalisen megavitutuksen multihuipennus

Naapurit tekee miusta hullun.

Yleensä lähden aamulla jo seitsemän aikaan koululle ja tule neljältä illalla takaisin. Miulla ei siis ole mitään hajua siitä (tai oikeestaan on), millaista täällä on miun poissaollessa.

Tänään menen kouluun vasta kahdeksi ja ajattelin, että nyt olisi aikaa opiskella rauhassa kotona. 

Kello on nyt 8.40. JA OON IHAN VITUN ÄRSYYNTYNYT.

Naapurit huudattaa musiikkia (vieläpä huonoa sellaista) REPEATILLA ja niin kovaa, että kuulen jokaisen sanan ja sävelen! Eikä tämä todellakaan ole ensimmäinen kerta. Tässä talossa ei koskaan ole hiljaista, eikä rauhallista. Luettelenpa muutaman häiritsevän tekijän:

1. Pikkulapset leikkivät käytävässä ja käyvät rämppäämässä meidän postiluukkua.

2. Musiikkia huudatetaan järjettömän kovalla, monta tuntia päivässä, aamuin, päivin, illoin ja joskus öin. Niin ja yleensä repeatilla samaa jumputusta monta tuntia putkeen.

3. Joku naapureista soittaa myös silloin tällöin (aina) pianoa, mikä tietysti kuuluu tänne.

4. Naapurin pariskunta riitelee useasti niin kovasti ja äänekkäästi, ettei riidan syyt ja seuraukset jää minultakaan epäselviksi. Tämä tappelu käydään kaikenlisäksi yleensä klo 23.00 jälkeen.

5. Alakerran setä, joka nähtävästi ja todistetusti on ketjupolttaja, polttaa tupakkaa niin usein parvekkeellaan, ettei täällä voi koskaan tuulettaa omaa asuntoaan ilman, että samalla sisään kantautuu mukavat tupakansavut.

6. Joku naapureista harrastaa myös laulamista pianon säestyksellä. Ei varmaan tarvitse tätä edes selitellä? Hirveä eukon kiljunta + piano. Ei, ei ja ei.

7. Naapurissa asuu myös joukko riehakkaita nuoria, joilla on tapana nauraa, mekastaa ja riekkua niin, että varmasti myös tänne kuuluu. 

8. Jollakin naapureista on myös tapana huutaa suoraa huutoa kavereidensa kanssa.

9. Alakerran naapurit jakavat luultavasti kaksi asuntoa, koska heidän asuntojensa ovet ovat aina auki rappukäytävään ja heidän käytävään heittämänsä lapset, koirat ja tavarat tukkivat alemman porraskäytävätason niin, ettei meinaa aina ohi päästä.

Kaiken edellä mainitun lisäksi rappukäytävässä haisee aina koirankusi, naapuri(t) paskattaa koiransa rappujen eteen ja talonyhtiön piha on kuin suoraan jostain slummista, siistimätön ja täynnä romuja. 

Niin, että en todellakaan liioittele, kun sanon, että täällä on hirveää asua.

Fresh start (not)

Eka koulupäivä takana ja olo on todella väsynyt.

Tiesin kyllä, että uudessa koulussa aloittaminen on aluks raskasta, mutten tajunnu sen olevan näin raskasta. Olin tän päivän ihan pihalla kaikesta, enkä muista paljoa mitään niistä tärkeistä asioista, mitkä pitäisi muistaa. Jännitin kai liikaa, niinkuin aina. 

Miulla on koulustressin lisäksi muutakin stressiä, niin voi että millasen väsymyksen tää vaihe elämässä iskee päälle. Onneks tää tästä ajallaan helpottaa. Pitäis lähteä tästä kauppaankin, mutta oon vaan niin poikki, ettei jaksais. Nälkäkin ois. Haluun vaan nukkumaan.

Huomenna onki herätys jo viideltä aamulla, jipii...