Minun viikkoni:

Nappasinpas tämmösen haasteen itelleni kaverin blogista.

Elikkäs minun viikkoni haaste kestää luonnollisesti seittämän päivää ja niiltä päiviltä sit kerron kaikkee jännää ja vähemmän jännää miun mielenkiintosesta elämästä.

Tänään herätyskello soi tasan 06.00. Siitä sitten nousin, meikkasin, söin ja hurautin koululle. Pääsin kerranki autolla, mikä on nykysi aika harvinaista herkkua. Koulussa meni se mukavat kahdeksan tuntia. Tänään koin oikeesti suoranaista ultimaattista ärtymystä, koska en oikeesti osannu tehdä tehtävää. Harvoin oon täysin pihalla, mut nyt olin. Hnngg. Latinan kielistä oikeussanastoa englanniks. Joo-o. Viimesillä päivän tunneilla sit alko jo tuntumaan, ettei jaksais, mut oh well, jäin sit kuitenkii. Huomenna ja ylihuomenna ei oo tunteja, niin joutaahan sitä nyt kokonaisen päivän opiskelemaan.

Kun pääsin kotiin, tehtiin M:n kanssa herkkuruokaa; pinaattilettuja ja kanaa. Siihen vielä päälle kreikkalaista jukurttia tai raejuustoa ni on hyvää. Olin tässä hetken aikaa kokonaan vegeruoalla ja nyt oon takasi semivegeilyssä (eli kana ja kala sallittuja), ni oli outoo syyä kanaa. Saa nähä, jos senki kanan jättää jossain vaiheessa täysin kokonaan pois. We will see.

Ruuan jälkeen sitten laitoin radion päälle ja lötkähin sängylle rentoutumaan. Tarkoituksena oli pieni hetki pötkötellä sängyllä ja opiskella sen jälkeen. Noh, se pieni hetki venyiki sit koko illan mittaseks ja opiskelu jäi.

Illalla sit hengailin koirien kanssa ja siivosin (viimein) miun kaks vaatekaappia. Vielä yks kaappi ja kokonainen vaatehuone jälellä.

Tässä miu räjähtämispisteessä oleva laukku ja tyhjä luokka.

Sopimusoikeutta suomen ja englannin kielellä.

Mutta joo, nyt teetä ja pari sivua velvoiteoikeuden perusteita. Tai sit katon vaan telkkaria.

Ainiin, ja ne jotka haluaa, voi kanssa tehdä tän haasteen!

Ahdistaa ehkä semisti

Vihaan matematiikkaa. Tai tarkemmin ajateltuna vihaan talousmatematiikkaa.

Talousmatematiikka ei ole koskaan ollut se miun vahvin alue. Lukiossa meillä oli 11 kurssia matematiikkaa. Sain jokaisesta kurssista vähintään 8 arvosanaksi. Lukuun ottamatta talousmatematiikan kurssia, mistä nappasin viitosen.

Oon viettänyt tämän viimeisen viikon talousmatematiikan parissa ja voin kertoa, etten ymmärrä vieläkään mitään. Meillä on ollut amk:ssa jo kaksi kurssia, jotka käsittelee just tätä talousmatematiikkaa ja oon päässy ne kurssit nipinnapin läpi. Tästä kolmannesta en enää ole niinkään varma. Oon nimittäin yrittäny ja yrittäny lukea, pohtia, harjotella ja laskea, mutta ei on ei. 

Sen lisäks, että en varmaan läpäise tenttiä ja joudun pänttäämään matematiikkaa koko loman uusintatenttiä varten (mitä en kyllä todennäkköisesti tule tekemään), meidän opettajamme päätti ilahduttaa lomaa odottelevia opiskelijoita antamalla tähän kurssin lopun kunniaksi ison itsenäisesti tehtävän tulosbudjetti -mikäliepaskatehtävän.

EI_VOI_OLLA_TODELLISTA.

Siis meillä piti alkaa (paino sanalla piti) jouluoma 12.12, mutta ehei. Eihän se nyt käy päinsä, että opiskelija saisi levätä lomalla! Eikun vaan matikankirja kouraan ja laskeskelemaan. Jihaa. Se siitä rentouttavasta lomasta.

Eipä tässä kai muu auta, kun keitellä kuppi suffeeta ja syventyä jälleen kerran rakkaani matematiikan pariin. Hinnoittelulaskelmat, täältä tullaan!

Opiskelusta

Ala-asteella en ollut kovin kummoinen koulussa. Matematiikka oli hankalaa, uskonto tylsää ja englannin kielestä en ymmärtänyt mitään. Yleisin arvosana kokeesta oli 6, siitä parempi arvosana oli suoranainen ihme. Ainoat aineet joissa olin hyvä koulussa, olivat kuvaamataito ja musiikki. Mikään muu ei pahemmin innostanut.

Yläasteella arvosanat jatkoivat huimaa syöksykierrettään alaspäin. Ala-asteen huono opiskelumenestys jatkui, eikä sitä helpottanut se, että luokallani harvoin oli rauhallista. Muutama häirikkö pilasi hetkessä koko luokan. Opiskelusta koulussa ei tullut mitään ja kotona ei kiinnostanut. 

Yhdeksännellä luokalla en ollut vieläkään varma mitä haluan tehdä isona. Olin hyvä vain kuvaamataidossa ja mietinkin, jos alkaisin sarjakuvapiirtäjäksi. Vaihtoehtoina olivat myös autonasentaja sekä sähköasentaja. Olin kuitenkin huono koulussa ja ajatuskin siitä, että täytyisi opiskella vielä lisää hirvitti. Loppujen lopuksi hain ammattikouluun kokiksi sekä kymppiluokalle. 

2008 vuoden syksyllä aloitin opintoni kymppiluokalla. Innostus opintoihin syttyi ensimmäistä kertaa. Vedin kymppiluokan kunnialla läpi ja olin saanut nostettua yhdeksännen luokan päättötodistuksen 7,2 keskiarvon 8,9:ään. Olin hyvin iloinen suorituksestani. Seuraavana edessä oli päätös siitä, minne haen jatko-opiskelemaan.

Päätös oli helppo; lukio. Muistan elävästi ne hetket yläasteella, kun vihasin opiskelua ja sanoin äidilleni, etten todellakaan koskaan tule hakemaan lukioon. En ikinä. Olin väärässä.

2009 syksyllä aloitin opintoni lukiossa. Lukioaika toi kuitenkin nuoren ihmisen elämään paljon muutoksia yksityiselämässä ja opiskelu tuntui välillä erittäin vaikealta. Olin valmis luopumaan toivosta tulla ylioppilaaksi. Lukion toisen vuoden lopulla olin täysin varma, että lopetan koulun. Opiskeluinto oli kadonnut ja koulu oli taas paskaa. Arvosanani olivat tippuneet taas 6:en luokkaan. Jollain ihmeen kaupalla kuitenkin selvisin. 2.6.2012 istuin koulumme auditoriossa valkoinen hattu päässäni ja mietin; "minä tein sen".

Lukion jälkeen hain Helsinkiin ja Mikkeliin opiskelemaan. Harmikseni taitoni eivät riittäneet opiskelupaikkaan Helsingissä, sen sijaan paikka avautui Mikkelistä. Kun aloitin opintoni Mikkelin ammattikorkeakoulussa tiesin heti alussa, että olin väärällä alalla. Opiskelu ei taaskaan kiinnostanut ja oli yhtä tuskaa nousta aamuisin kouluun. En saanut kasaan, kuin vaivaiset 5 opintopistettä ja kasapäin poissaoloja oppintunneilta. Opintoni ammattikorkeassa jäivätkin lyhyeen, sillä lopetin koulun tammikuussa 2013.

Opiskellessani Mikkelissä kiinnostuin kuitenkin Suomen kansantaloudesta. Lainasin kirjastosta kasan kirjoja ja huomasin kiinnostuvani aiheesta enemmän. Lopulta mieleeni heräsi ajatus hakemisesta opiskelemaan liiketaloutta. Päätin hakea yliopistoon sekä ammattikorkeakouluun. 

Yliopiston pääsykokeisiin en koskaan mennyt. Amk:n pääsykokeissa kävin. Tullessani pääsykokeesta pois purskahdin itkuun autossa "En tule pääsemään tuonne. Ihan turha luulo. Oon ihan vitun paska kaikessa ja tuo koekkin meni paskasti. Miten koskaan edes kuvittelin, että tälläinen debiili pääsisi vielä kouluun?". Kouluun pääsemistä ei myöskään helpottanut huonon lukemisen tuomat arvosanat ylioppilaskirjoituksissa. Niistä ei siis hakupisteitä ropissut. Kaikki oli kiinni pääsykokeesta.

Ilokseni olin kuitenkin ollut väärässä. Kesällä postilaatikostani tipahti paksu kirje, missä ilmoitettiin pääsystäni opiskelemaan liiketaloutta. Voi sitä riemun määrä. Itkin onnesta ja ilmoitin pääsystäni heti äidille. 

Aloitin viime vuoden syksyllä opiskeluni ammattikorkeakoulussa, enkä ole katunut sitä hetkeäkään. Tulevana vuotena aloitan erikoistumisopintoni oikeuspuolella ja voin kertoa olevani erittäin onnellinen. Tällä hetkellä opiskeluni sujuvat hyvin, saan hyviä arvosanoja, tykkään opiskella ja tunnen olevani oikealla alalla.

Nyt tässä tätä kirjoittaessani mietin, että en olisi yläasteella ollessani uskonut ikinä olevani tässä. Se Heidi, joka oli surkea koulussa, eikä osannut mitään. Se, jota koulunkäynti ei voinut pätkääkään kiinnostaa. Se, joka luuli, ettei tulevaisuudella ole mitään hyvää tuotavana. Tuo ihminen opiskeleekin tällä hetkellä unelmiensa alalla ja panostaa kouluun täysillä nyt ja tulevaisuudessa.

Haluankin tässä lopussa kiittää erästä ihmistä joka on tukenut, auttanut ja ennen kaikkea kannustanut minua koko opiskeluaikani aina ensimmäiseltä luokalta tähän päivään asti. Ilman sitä kaikkea tuen ja kannustuksen määrää en ehkä olisi tässä. Kiitos siis äiti, että olet aina ollut rinnallani ja uskonut minuun. ❤

Menestyminen koulussa ei siis aina ole kiinni synnynnäisestä lahjakkuudesta. Vaan myös tällainen surkea mistään mitään tajuava voi opiskella itsensä älykkääksi. Siihen tarvitaan vain paljon sinnikkyyttä, ahkeruutta ja monien tuntien uhraamista lukemiseen ja harjoitteluun. Loistava apu menestykseen on myös lähipiirin tuki sekä jonkin sortin tavoite. Kun on tarpeeksi motivaatiota, sinnikkyyttä ja tavoite, niin pääsee yllättävän pitkälle. Todistetusti.

Studying

En muista oliko se tämän viikon maanantai vai tiistai, kun heräsin siihen karuun ja julmaan todellisuuteen.

"Tää on ammattikorkeekoulu, et sä voi vain laiskotella ja olla lukematta. Ei täällä pääse kursseja läpi ja saa hyviä numeroita vaan tekemättömyydellä. Me ei olla enää ylä-asteella tai lukiossa."

Saatuani venäjän tentin käteeni havahduin; ei voi olla totta. Sain huonon numeron. En pystynyt olemaan iloinen edes ystävieni hyvistä tenttituloksista. Vihasin itseäni ja olin aivan raivona sekä surullinen. Oli erittäin lähellä, etten purskahtanut itkuun (herkkä ihminen kun olen). Olin koko lopputunnin omissa ajatuksissani, enkä pystynyt keskittymään mihinkään. Mietin vain, kuinka olen laiskotellut koko tämän syksyn. Miksi en ollut opiskellut? Miksi en lukenut tentteihin? Miksi? Tämähän on täysin vapaaehtoinen koulu.

Opiskelu ja sen aloittaminen on aina ollut miulle hyvin vaikeaa. Oon aina vaan ajatellu, että kyllä sitä myöhemminkin ehtii. No ei ehdi! Tehtävät pääsee vain kasaantumaan ja sitten poden huonoa omaatuntoa tekemättömistä töistä.

Kyllä mie pidän tästä koulusta ja varsinkin tästä alasta. Suorastaan rakastan sitä. Jotenkin vain oletin, että kyllä mie pärjään. Mut en pärjänny. Ei lukematta pärjää. Miten voisin tietää, kuinka venäjäksi kysytään paljon kello, miten diskontataan raha-arvo tai kuinka toiminta-ajatus eroaa missiosta, jos en lue? Niinpä, en mitenkään.

Onneksi tajusin virheeni suht ajoissa, enkä vaikka vasta viimeisenä vuonna.

Tuosta todellisuus läjähti päin naamaa -päivästä lähtien olen opiskellut joka päivä. Koulussa ja kotona. Tunneilla olen kuunnellut opettajan puhetta ja tehnyt muistiinpanoja. Kotiin mentyäni olen tehnyt läksyt. Olen myös suorittanut suurimman osan rästitehtävistäni ja lukenut tentteihin. 

Enää en pode huonoa omatuntoa tekemättömistä töistä. Oon huomannu, että opiskeleminen tuo hyvän mielen; onnistumisen tunteen ja tyytyväisyyden, kun tehtävä ei jää rästiin. Toivon, että pääsisin nyt kaikki kurssit läpi tältä lukukaudelta ja saan jatkaa rauhassa (ilman rästikursseja) opintojani ensi lukukautena. Enää en kyllä laiskottele neljää kuukautta putkeen.

Venäjän tenttiin kerkesin jo aiemmin tänään lukea, joten lähdenkin tästä nyt laskemaan matikkaa! Muistakaahan tekin opiskella kunnolla.

HB

Kuvat kertoo enemmän kun tuhat sanaa:

Mut sanonpa sanasen siitä huolimatta. Eilen oli siis haalaribileet ja kivvaa oli! Kiitos T ja J (+ muut) kivasta illasta!

Päivän asu. Okei paljastan nyt sen verran, etten lähteny baariin kumpparit jalassa.

Loppukevennys:

Haalariasiaa

Tänään saatiin sit tämmöset:

Huomenna olis tarkotus ommella sit nää merkit nuihi haalareihin. Jos rakkahin ystäväiseni vaan muistaa tuoda miulle neulan ja lankaa. (Tämä olkoot julkinen muistutus Tiitulle, koska tiijän, että luet tätä:D)