Minun viikkoni:

Nappasinpas tämmösen haasteen itelleni kaverin blogista.

Elikkäs minun viikkoni haaste kestää luonnollisesti seittämän päivää ja niiltä päiviltä sit kerron kaikkee jännää ja vähemmän jännää miun mielenkiintosesta elämästä.

Tänään herätyskello soi tasan 06.00. Siitä sitten nousin, meikkasin, söin ja hurautin koululle. Pääsin kerranki autolla, mikä on nykysi aika harvinaista herkkua. Koulussa meni se mukavat kahdeksan tuntia. Tänään koin oikeesti suoranaista ultimaattista ärtymystä, koska en oikeesti osannu tehdä tehtävää. Harvoin oon täysin pihalla, mut nyt olin. Hnngg. Latinan kielistä oikeussanastoa englanniks. Joo-o. Viimesillä päivän tunneilla sit alko jo tuntumaan, ettei jaksais, mut oh well, jäin sit kuitenkii. Huomenna ja ylihuomenna ei oo tunteja, niin joutaahan sitä nyt kokonaisen päivän opiskelemaan.

Kun pääsin kotiin, tehtiin M:n kanssa herkkuruokaa; pinaattilettuja ja kanaa. Siihen vielä päälle kreikkalaista jukurttia tai raejuustoa ni on hyvää. Olin tässä hetken aikaa kokonaan vegeruoalla ja nyt oon takasi semivegeilyssä (eli kana ja kala sallittuja), ni oli outoo syyä kanaa. Saa nähä, jos senki kanan jättää jossain vaiheessa täysin kokonaan pois. We will see.

Ruuan jälkeen sitten laitoin radion päälle ja lötkähin sängylle rentoutumaan. Tarkoituksena oli pieni hetki pötkötellä sängyllä ja opiskella sen jälkeen. Noh, se pieni hetki venyiki sit koko illan mittaseks ja opiskelu jäi.

Illalla sit hengailin koirien kanssa ja siivosin (viimein) miun kaks vaatekaappia. Vielä yks kaappi ja kokonainen vaatehuone jälellä.

Tässä miu räjähtämispisteessä oleva laukku ja tyhjä luokka.

Sopimusoikeutta suomen ja englannin kielellä.

Mutta joo, nyt teetä ja pari sivua velvoiteoikeuden perusteita. Tai sit katon vaan telkkaria.

Ainiin, ja ne jotka haluaa, voi kanssa tehdä tän haasteen!

Opiskelusta

Ala-asteella en ollut kovin kummoinen koulussa. Matematiikka oli hankalaa, uskonto tylsää ja englannin kielestä en ymmärtänyt mitään. Yleisin arvosana kokeesta oli 6, siitä parempi arvosana oli suoranainen ihme. Ainoat aineet joissa olin hyvä koulussa, olivat kuvaamataito ja musiikki. Mikään muu ei pahemmin innostanut.

Yläasteella arvosanat jatkoivat huimaa syöksykierrettään alaspäin. Ala-asteen huono opiskelumenestys jatkui, eikä sitä helpottanut se, että luokallani harvoin oli rauhallista. Muutama häirikkö pilasi hetkessä koko luokan. Opiskelusta koulussa ei tullut mitään ja kotona ei kiinnostanut. 

Yhdeksännellä luokalla en ollut vieläkään varma mitä haluan tehdä isona. Olin hyvä vain kuvaamataidossa ja mietinkin, jos alkaisin sarjakuvapiirtäjäksi. Vaihtoehtoina olivat myös autonasentaja sekä sähköasentaja. Olin kuitenkin huono koulussa ja ajatuskin siitä, että täytyisi opiskella vielä lisää hirvitti. Loppujen lopuksi hain ammattikouluun kokiksi sekä kymppiluokalle. 

2008 vuoden syksyllä aloitin opintoni kymppiluokalla. Innostus opintoihin syttyi ensimmäistä kertaa. Vedin kymppiluokan kunnialla läpi ja olin saanut nostettua yhdeksännen luokan päättötodistuksen 7,2 keskiarvon 8,9:ään. Olin hyvin iloinen suorituksestani. Seuraavana edessä oli päätös siitä, minne haen jatko-opiskelemaan.

Päätös oli helppo; lukio. Muistan elävästi ne hetket yläasteella, kun vihasin opiskelua ja sanoin äidilleni, etten todellakaan koskaan tule hakemaan lukioon. En ikinä. Olin väärässä.

2009 syksyllä aloitin opintoni lukiossa. Lukioaika toi kuitenkin nuoren ihmisen elämään paljon muutoksia yksityiselämässä ja opiskelu tuntui välillä erittäin vaikealta. Olin valmis luopumaan toivosta tulla ylioppilaaksi. Lukion toisen vuoden lopulla olin täysin varma, että lopetan koulun. Opiskeluinto oli kadonnut ja koulu oli taas paskaa. Arvosanani olivat tippuneet taas 6:en luokkaan. Jollain ihmeen kaupalla kuitenkin selvisin. 2.6.2012 istuin koulumme auditoriossa valkoinen hattu päässäni ja mietin; "minä tein sen".

Lukion jälkeen hain Helsinkiin ja Mikkeliin opiskelemaan. Harmikseni taitoni eivät riittäneet opiskelupaikkaan Helsingissä, sen sijaan paikka avautui Mikkelistä. Kun aloitin opintoni Mikkelin ammattikorkeakoulussa tiesin heti alussa, että olin väärällä alalla. Opiskelu ei taaskaan kiinnostanut ja oli yhtä tuskaa nousta aamuisin kouluun. En saanut kasaan, kuin vaivaiset 5 opintopistettä ja kasapäin poissaoloja oppintunneilta. Opintoni ammattikorkeassa jäivätkin lyhyeen, sillä lopetin koulun tammikuussa 2013.

Opiskellessani Mikkelissä kiinnostuin kuitenkin Suomen kansantaloudesta. Lainasin kirjastosta kasan kirjoja ja huomasin kiinnostuvani aiheesta enemmän. Lopulta mieleeni heräsi ajatus hakemisesta opiskelemaan liiketaloutta. Päätin hakea yliopistoon sekä ammattikorkeakouluun. 

Yliopiston pääsykokeisiin en koskaan mennyt. Amk:n pääsykokeissa kävin. Tullessani pääsykokeesta pois purskahdin itkuun autossa "En tule pääsemään tuonne. Ihan turha luulo. Oon ihan vitun paska kaikessa ja tuo koekkin meni paskasti. Miten koskaan edes kuvittelin, että tälläinen debiili pääsisi vielä kouluun?". Kouluun pääsemistä ei myöskään helpottanut huonon lukemisen tuomat arvosanat ylioppilaskirjoituksissa. Niistä ei siis hakupisteitä ropissut. Kaikki oli kiinni pääsykokeesta.

Ilokseni olin kuitenkin ollut väärässä. Kesällä postilaatikostani tipahti paksu kirje, missä ilmoitettiin pääsystäni opiskelemaan liiketaloutta. Voi sitä riemun määrä. Itkin onnesta ja ilmoitin pääsystäni heti äidille. 

Aloitin viime vuoden syksyllä opiskeluni ammattikorkeakoulussa, enkä ole katunut sitä hetkeäkään. Tulevana vuotena aloitan erikoistumisopintoni oikeuspuolella ja voin kertoa olevani erittäin onnellinen. Tällä hetkellä opiskeluni sujuvat hyvin, saan hyviä arvosanoja, tykkään opiskella ja tunnen olevani oikealla alalla.

Nyt tässä tätä kirjoittaessani mietin, että en olisi yläasteella ollessani uskonut ikinä olevani tässä. Se Heidi, joka oli surkea koulussa, eikä osannut mitään. Se, jota koulunkäynti ei voinut pätkääkään kiinnostaa. Se, joka luuli, ettei tulevaisuudella ole mitään hyvää tuotavana. Tuo ihminen opiskeleekin tällä hetkellä unelmiensa alalla ja panostaa kouluun täysillä nyt ja tulevaisuudessa.

Haluankin tässä lopussa kiittää erästä ihmistä joka on tukenut, auttanut ja ennen kaikkea kannustanut minua koko opiskeluaikani aina ensimmäiseltä luokalta tähän päivään asti. Ilman sitä kaikkea tuen ja kannustuksen määrää en ehkä olisi tässä. Kiitos siis äiti, että olet aina ollut rinnallani ja uskonut minuun. ❤

Menestyminen koulussa ei siis aina ole kiinni synnynnäisestä lahjakkuudesta. Vaan myös tällainen surkea mistään mitään tajuava voi opiskella itsensä älykkääksi. Siihen tarvitaan vain paljon sinnikkyyttä, ahkeruutta ja monien tuntien uhraamista lukemiseen ja harjoitteluun. Loistava apu menestykseen on myös lähipiirin tuki sekä jonkin sortin tavoite. Kun on tarpeeksi motivaatiota, sinnikkyyttä ja tavoite, niin pääsee yllättävän pitkälle. Todistetusti.

Sneak Peek

Tänään käytiin ostoksilla M:n kanssa. Miun oli tarkotus ettiä itselleni talvitakki, mut niinku arvata saattoi, ei löytyny. Ei oo varmaan olemassakaan semmosta takkia, mikä miulle kelpais. Samalla käytiin ostamassa kaikki viimeset tarpeelliset hankinnat tulevaa varten :)

Miulla alkoi tänään myös kauan kaivattu vajaan kuukauden mittainen joululoma! Kaikki kouluhommat ja tentit on kunnialla loppuun suoritettu, sekä kaikki muut asiat hoidettu. Tänään lähden M:n kanssa Kiteelle ja perjantaina suuntaan Helsinkiin. En vois olla onnellisempi tällä hetkellä!

10 kivaa asiaa

Luettelen täsä nyt 10 asiaa/juttuu/mitälie ovatkaa, jotka tekee miut onnelliseks (eivät oo missää tietyssä järjestyksessä). 

1. Materia

Huvittaa, kun tää tuli ekaks mieleen. Mut siis niin, olen parantumaton materialisti. Rakastan kaikkia miun tavaroita aina niistä tarpeettomista turhakkeista niihin tärkeimpiin ja tarpeellisiin asti. ❤ Jos miulla on pahamieli, saatan ostaa uusia asioita ja tulen taas vähän paremmalle päälle. Aina ostamiseen ei tarvita kuitenkaan surullista mieltä, vaan ostan myös ilosta, tylsyydestä, tarpeesta tai vaikka huvinvuoksi. Ostosten jälkeen tunnen mukavan onnen tunteen tuolla sydämmessä ja päivästä tulee parempi. 

2. Ystävät ja kaverit

Kaverit (ne, jotka tietää miut) ja ystävät (ne jotka tuntee miut) tekee miut myös onnelliseksi. Miulla on monia kavereita ja muutamia ystäviä ja oon iloinen jokaisesta, enkä tahtoisi menettää yhtään heistä. ❤ Osan oon tuntenut jo yli 15 vuotta ja osan vasta vain vähän aikaa, mut silti oon tykästynyt/kiintyny heihin. Oon hyvin ihmisläheinen (onko tää nyt oikee sana ees tähän?) ja tykkään hengailla muiden seurassa. Oikeastaan inhoan yksin oloa. Pyrin viettämään mahdollisimman paljon aikaa kamujeni kanssa. Kiitos, että siedätte minuu!

3. Musiikki (angsti varoitus!!)

Mitä tähän nyt sanoisi.. Musiikki on ollut miulle tärkeässä roolissa koko elämäni ajan. Kuitenkin sieltä yläasteen alkuajoista lähtien tähän päivään asti se on vaikuttanut eniten. Musiikki on ollut miulle sellainen parantava ja voimauttava asia. Yläasteella olin pahasti koulukiusattu ja musiikki auttoi minuu selviytymään paskoista päivistä. Musiikin kuuntelusta sain voimaa jatkaa. Lukioaikoina sitten sairastuin vakava-asteiseen masennukseen ja -paniikkihäiriöön. Tuonakin aikana musiikkia tuli kuunneltua paljon. Se helpotti oloa. Tänä päivänäkin musiikki on suuressa roolissa jokapäiväistä elämääni; kuuntelen sitä aina lenkkeillessä, kouluun kävellessä, junamatkoilla, kotona rentoutuessa jne. Elämä ois varmaan aika tylsää ilman musiikkia.

4. Valokuvaus

Rakastan valokuvaamista! En edes muista koska tarkalleen aloin sitä harrastamaan, mutta pitkään on tullut kuvia räpsittyä. Ensimmäiset kuvani otin ihan perus filmikameralla, josta siirryin äidin 8 megapikselin digikameraan (silloin se oli aika ultimaattisen hyvä kamera) ja viimein omaan digikameraan. Noin viisi vuotta sitten ostin viimein oman järjestelmäkameran Canon EOS 350D:n. Ihana perusjärkkäri, millä on kiva ollut kuvata. Enimmäkseen kuvailen luontoa ja eläimiä, mutta silloin tällöin ihmisiäkin ynnämuita.

5. Perhe

Kaikille ei ole suotu rakastavia vanhempia ja ihania sisaruksia. Onneks mie en ole yksi heistä, koska omistan maailman parhaimmat ja miulle rakkaimmat äidin, isäpuolen, veljen ja siskon. ❤ Tuun jokaisen heidän kanssaan hyvin toimeen ja oon ilonen siitä. 

6. Opiskelu

Huolimatta siitä, että oon ehkä universumin laiskin ja aikaansaamattomin olento, rakastan opiskelua. Se on erittäin ylitsepääsemättömän vaikeaa aloittaa, mutta jos eteen sattuu mielenkiintoinen aihe, niin otan kirjan käteen ja omaksun tiedot ja taidot mielelläni. Opiskelen tällä hetkellä ammattikorkea koulussa liiketaloutta ja voin kertoo, että se on kyllä ihan miun ala. Tykkeen, tykkeen!

7. Eläimet/lemmikit

Oon ollu pienestä asti hyvin eläinrakas ihminen. Pienenä hoidin mielelläni naapureiden lemmikkejä ja toivoin saavani joku kaunis päivä oman lemmikin.  Ensimmäisen oman elukkani sain kun sainkin sitten 9-vuotiaana: kultahamsteri, Pallero nimeltään. Heti Palsun jälkeen sain oman ensimmäisen koirani Shetlanninlammaskoiran Riksin. Ja niin sitä jäätiin sille tielle. En oikeestaan oo elänyt vuotta pidempään ilman jonkin sortin elukkaa. Tähän päivään mennessä miulla on kerennyt olla kolme koiraa, kaksi hamsteria ja kuusi marsua. Tällä hetkellä miulla on vain yks koira Pihla sheltti. Toki mielessä on pitkään ollut toisen koirankin ottaminen, mutta se ei ole ajankohtaista vielä moneen vuoteen. Hevosen hankintakin on suunnitteilla, mutta sen hankinta on suosiolla siirrettävä kaukaiseen tulevaisuuteen.

8. Pienet arjen ilot

Tätä on vaikee selittää, mut yritän silti! Pienillä arjen iloilla tarkoitan vaikka sitä, että onnistun meikkaamaan, saan tentin läpi tai vaikka kadulla vastaan tuleva ihminen hymyilee miulle takaisin. Tälläset pienet kivat jutut tekee yllättävän onneliseks. Sitä alkaa aina ajatella, että on se elämä iha jees asia. 

9. Vapaa-aika

Koska koulu (ja kaikki muu) vie nykyisin miun aikaa tosi paljon, oon ultimaattisen ilonen aina siitä vapaa-ajasta (jota on yhä liian vähän!) mitä saan silloin tällöin. Vapaa-ajalla yleensä hengaan kavereiden kanssa, katon leffoja ja löhöilen, lenkkeilen, shoppailen, matkustelen, valokuvaan, nukun jne. 

10. Joensuu

Miusta tuntuu, että oon kovin tykästynyt tähän kaupunkiin. Oon asunut kahdella muulla paikkakunnalla ennen Joensuuta ja täytyy myöntää, etten oo ollut kummassakaan edellisessä niin onnellinen kun nyt oon. Jokaista edellistä asuntoani oon sanonut aina "kämpäksi", tätä asuntoa kutsun "kodiksi". Joensuu tuntuu kodilta. Tää ei oo pelkkä paikkakunta, missä miun kämppä ja opiskelupaikka sijaitsee. Tää on kaupunki, jossa miun koti ja elämä on. Tykkään asua täällä.

Siinäpä olis kymmenen asiaa. Toki miun elämään onnellisuutta tuo myös monet muutkin asiat (niinkuin vaikka tee, mitä oonki menossa tässä kohta keittämään). En vaan kehtoo/jaksa niitä kaikkia tähän nyt luetella. Vois tulla pitkä lista. Ehkä teen joskus jatkoa tälle, toisen kymmenen listan.

Ettepäs saa kuvia nyt tähän postaukseen, mutta ehkä sitten seuraavaan postaukseen!

Fresh start (not)

Eka koulupäivä takana ja olo on todella väsynyt.

Tiesin kyllä, että uudessa koulussa aloittaminen on aluks raskasta, mutten tajunnu sen olevan näin raskasta. Olin tän päivän ihan pihalla kaikesta, enkä muista paljoa mitään niistä tärkeistä asioista, mitkä pitäisi muistaa. Jännitin kai liikaa, niinkuin aina. 

Miulla on koulustressin lisäksi muutakin stressiä, niin voi että millasen väsymyksen tää vaihe elämässä iskee päälle. Onneks tää tästä ajallaan helpottaa. Pitäis lähteä tästä kauppaankin, mutta oon vaan niin poikki, ettei jaksais. Nälkäkin ois. Haluun vaan nukkumaan.

Huomenna onki herätys jo viideltä aamulla, jipii...

Hello september

Jännittää, tärisyttää ja ylienerginen olo.

Huomenna alkaa koulu.

Oon ollut kesälomalla tässä viimeiset 4kk ja tänään oli viimeinen lomapäivä. Tänään tajusin sen ihan tosissani, että hei, nyt loppu laiskottelu ja huomenna alkaa koulu. En oo ollut koulussa vuoteen. Mitenhän miun aivot mahtaa toimia? Muistanko enää mitään matematiikasta? Puhumattakaan englannista tai ruotsista. Millainen uusi koulu on? Millaisia siellä opiskelevat muut ihmiset ovat? Viihdynkö? Hirveesti kysymyksiä vilisee miun pään sisällä tällä hetkellä. 

Kyllä se siitä. Ensimmäinen päivä on aina se kaikista tuskallisimman pelottava ja jännittävä. Varsinkin miulle. Oon helposti jännittävä ja stressaava luonteeltani ja tälläiset muutokset elämässä on pelottavia. Uskon kuitenki pärjääväni.

Tänää oon siivonnut tän kämpän lattiasta kattoon, käyny Pihlan kanssa ulkona, tehnyt tän blogin (vihdoin ja viimein) "valmiiksi" ja ollut kotona musiikkia kuunnellen. Yrittänyt rentoutua ja olla stressaamatta. Nyt alkais päivä olla pulkassa ja toivon tosi tosi kovasti, että saisin edes unta ensi yönä. Vaikeeta se tulee olemaan, kun tuhannet ajatukset risteilee päässä ja näin iltaa kohden ne vaan pahenee. Jos pitäis hyviä puolia nyt etsiä, niin thank god, miun kämppis J käy koulua samalla kampuksella miun kanssa, niin miun ei tarvitse yksin sinne mennä eksymään.