Iippu

Iippu Aleksei Tiitiäinen, aka "Iippu" tai "Iippis", saapui meille 13.12.2013.

13 perjantai, tuo epäonnen päivä. Tärisen Joensuun rautatieasemalla, koska oli hemmetin kylmä ja satoi räntää. Odottin junaa ja kello oli 05.00. Viimein juna saapuu ja matka voi alkaa. M lähti miun mukaan, koska yksin olis tylsää.

Junamatka meni nopeasti. Istuin ja katselin ulos ikkunasta. Mietin, voiko tää olla totta, se, ettei ollut vieläkään valoisaa ja miten kurjaa oli, etten nähnyt ikkunasta ulos. Tuijjottelin sitten omaa peilikuvaani.

"Seuraavana Pasila". Sydän alkoi hakata. Nyt oltiin perillä, tässä me jäädään. Astuin ulos junasta ja katselin ympärilleni. Mihin hittoon tästä pitäis mennä? Missä on asemarakennus? Hirveesti junia, raiteita ja ihmisiä. En ollu käynyt ennen Pasilassa, saati sen juna-asemalla, joten kesti hetki tajuta mihin suuntaan lähteä.

Asemarakennus oli iso. Siellä oli paljon kauppoja. Vissiin ovat rakentamassa siihen jotain kauppakeskuksen tapaista. Istuttiin penkille ja söin vähän. Tässä vaiheessa alkoi jännittää. Kohta näkisin miun pienen vauvan ensimmäistä kertaa.

Noin kello 10.00 kasvattaja laittaa viestin ja kertoo saapuvansa asemalle kahden tunnin päästä. Nyt jännittää. Istuin penkillä ja söin pähkinöitä. Istuttiin siinä samassa paikassa se kaksi tuntia. En tahtonut liikkua siitä mihinkään. Ajattelin vain, kuinka onnekas tällä hetkellä olen. Sitten M huomaa kasvattajan ja alan täristä. Pelottaa ja jännittää. Nousen ja kävelen hänen luokseen. Hymyilen ja sanon "Moi mie oon Heidi".

Reilu puolituntia kuluu siihen, kun kasvattaja kertoo koiran hoidosta ja antaa tärkeitä ohjeita tulevaisuutta varten. Katselen välillä kasvattajan mukanaan tuomaan kuljetuskoppiin kohti. Siellä oli kaksi koiraa, joista toinen minun oma Iippuni. Iippu piti kovaa ääntä. Se oli niin suloinen.

Sitä tunnetta en osaa edes kuvailla, kun viimein sain pienen syliini. Tujotin vain sitä ja hymyilin. Miun pieni koiravauva on nyt siinä. Se on niin pieni ja pehmeä ja niin, öö, pieni. Tosi pieni. Pelottaa että se tippuu sylistäni, tai sille tulee kylmä tai jotain muuta. Laitan Iipun kuljetuskoppiin.

Tämä perjantai ei suotta ollut saanut epäonnen päivän nimeään, koska meilläkin oli epäonnea matkassa. Meinattiin myöhästyä junasta. Mikä ei kyllä ollut perjantain syytä, vaan miun, koska olin niin tohkeissani Iipusta ja näistä kaikista tunteista, että mentiin väärään paikkaan. 

Junassa Iippu oli koko matkan miun sylissä. Oltiin päästy juuri matkaan Pasilan asemalta, kun pieni päätti tehdä pissit ja suoraan miun syliin. En jaksanut välittää moisesta vaan kuivailin housut ja otin Iipun takaisin syliin. Siinä se nukkui melkein koko viiden tunnin mittaisen junamatkan. Välillä Iippu heräsi leikkimään.

Kotona Iippua ensin pelotti, mutta sitten se alkoi tutkiskella paikkoja rohkeasti. Siinä me kaikki kolmestaan J, M ja minä ihmeteltiin tuota pientä otusta. Nyt se sitten viimein oli kotona. Pieni Iippunen.

Sneak Peek

Tänään käytiin ostoksilla M:n kanssa. Miun oli tarkotus ettiä itselleni talvitakki, mut niinku arvata saattoi, ei löytyny. Ei oo varmaan olemassakaan semmosta takkia, mikä miulle kelpais. Samalla käytiin ostamassa kaikki viimeset tarpeelliset hankinnat tulevaa varten :)

Miulla alkoi tänään myös kauan kaivattu vajaan kuukauden mittainen joululoma! Kaikki kouluhommat ja tentit on kunnialla loppuun suoritettu, sekä kaikki muut asiat hoidettu. Tänään lähden M:n kanssa Kiteelle ja perjantaina suuntaan Helsinkiin. En vois olla onnellisempi tällä hetkellä!

Studying

En muista oliko se tämän viikon maanantai vai tiistai, kun heräsin siihen karuun ja julmaan todellisuuteen.

"Tää on ammattikorkeekoulu, et sä voi vain laiskotella ja olla lukematta. Ei täällä pääse kursseja läpi ja saa hyviä numeroita vaan tekemättömyydellä. Me ei olla enää ylä-asteella tai lukiossa."

Saatuani venäjän tentin käteeni havahduin; ei voi olla totta. Sain huonon numeron. En pystynyt olemaan iloinen edes ystävieni hyvistä tenttituloksista. Vihasin itseäni ja olin aivan raivona sekä surullinen. Oli erittäin lähellä, etten purskahtanut itkuun (herkkä ihminen kun olen). Olin koko lopputunnin omissa ajatuksissani, enkä pystynyt keskittymään mihinkään. Mietin vain, kuinka olen laiskotellut koko tämän syksyn. Miksi en ollut opiskellut? Miksi en lukenut tentteihin? Miksi? Tämähän on täysin vapaaehtoinen koulu.

Opiskelu ja sen aloittaminen on aina ollut miulle hyvin vaikeaa. Oon aina vaan ajatellu, että kyllä sitä myöhemminkin ehtii. No ei ehdi! Tehtävät pääsee vain kasaantumaan ja sitten poden huonoa omaatuntoa tekemättömistä töistä.

Kyllä mie pidän tästä koulusta ja varsinkin tästä alasta. Suorastaan rakastan sitä. Jotenkin vain oletin, että kyllä mie pärjään. Mut en pärjänny. Ei lukematta pärjää. Miten voisin tietää, kuinka venäjäksi kysytään paljon kello, miten diskontataan raha-arvo tai kuinka toiminta-ajatus eroaa missiosta, jos en lue? Niinpä, en mitenkään.

Onneksi tajusin virheeni suht ajoissa, enkä vaikka vasta viimeisenä vuonna.

Tuosta todellisuus läjähti päin naamaa -päivästä lähtien olen opiskellut joka päivä. Koulussa ja kotona. Tunneilla olen kuunnellut opettajan puhetta ja tehnyt muistiinpanoja. Kotiin mentyäni olen tehnyt läksyt. Olen myös suorittanut suurimman osan rästitehtävistäni ja lukenut tentteihin. 

Enää en pode huonoa omatuntoa tekemättömistä töistä. Oon huomannu, että opiskeleminen tuo hyvän mielen; onnistumisen tunteen ja tyytyväisyyden, kun tehtävä ei jää rästiin. Toivon, että pääsisin nyt kaikki kurssit läpi tältä lukukaudelta ja saan jatkaa rauhassa (ilman rästikursseja) opintojani ensi lukukautena. Enää en kyllä laiskottele neljää kuukautta putkeen.

Venäjän tenttiin kerkesin jo aiemmin tänään lukea, joten lähdenkin tästä nyt laskemaan matikkaa! Muistakaahan tekin opiskella kunnolla.

HB

Kuvat kertoo enemmän kun tuhat sanaa:

Mut sanonpa sanasen siitä huolimatta. Eilen oli siis haalaribileet ja kivvaa oli! Kiitos T ja J (+ muut) kivasta illasta!

Päivän asu. Okei paljastan nyt sen verran, etten lähteny baariin kumpparit jalassa.

Loppukevennys:

Haalariasiaa

Tänään saatiin sit tämmöset:

Huomenna olis tarkotus ommella sit nää merkit nuihi haalareihin. Jos rakkahin ystäväiseni vaan muistaa tuoda miulle neulan ja lankaa. (Tämä olkoot julkinen muistutus Tiitulle, koska tiijän, että luet tätä:D) 

♡

Pitäis lukea huomiseen tenttiin.

Pitäis tiskata.

Pitäis täyttää tärkeitä papereita.

Pitäis nukkua.

Mutta tässä mie vaan istun ja oon innosta pulleena ja onnellinen.

En voi uskoan tätä todeksi.

Viikonlopun selvät suunnitelmat

Perjantaina koulustä lähtiessäni en vielä tienny mitä sitä viikonloppuna tekisin. Tarkotus oli ainakin pysyä kotona ja lukea tenttiin...

...Kunnes saatiin loistoidea lähteä kämppiksen kanssa Kiteelle! Houkuttelin M:n meidän messiin kanssa. 

M ei ollu käyny ennen Kiteellä, joten ajateltiin J:n kanssa viedä se Kitteen paikalliseen. Ilta meniki oikein muksasti miun toimiessa kuskina M:lle, J:lle ja sen parille kaverille. Käytiin tosiaan myös siellä Karhussa (se baari) ja tulipa tuota naurettua vatsa kipeeks ja pari kipaletta tanssilattiallakin hilluttua, vaikka vesilinjalla olinki! Oikein kivsu ilta kaikinpuolin.

Miun oli alunperin tarkotus jäädä Kiteelle maanantaihin asti, mut lähin M:n kyydillä lauantaina takasin Joensuuhun. 

Lauantai kului epänormaaliin tapaan kotona. Perinteisen lauantain baarikierroksen sijasta kävin kiertämässä kahden tunnin lenkin. Tulipa tuota tenttiinki luettua pari sivua ja telkkariakin taisin katsoa.

Sunnuntaina heräsin virkeänä jo ennen kymmentä (normaalisti vähemmän virkeänä kahdentoista jälkeen). Ja tää päivä onkin sitten mennyt lähinnä kotona siivotessa ja laiskotellessa, mitä nyt kävin asioita hoitamassa kaupungilla päivällä. 

Semmonen oli se viikonloppu! 

10 kivaa asiaa

Luettelen täsä nyt 10 asiaa/juttuu/mitälie ovatkaa, jotka tekee miut onnelliseks (eivät oo missää tietyssä järjestyksessä). 

1. Materia

Huvittaa, kun tää tuli ekaks mieleen. Mut siis niin, olen parantumaton materialisti. Rakastan kaikkia miun tavaroita aina niistä tarpeettomista turhakkeista niihin tärkeimpiin ja tarpeellisiin asti. ❤ Jos miulla on pahamieli, saatan ostaa uusia asioita ja tulen taas vähän paremmalle päälle. Aina ostamiseen ei tarvita kuitenkaan surullista mieltä, vaan ostan myös ilosta, tylsyydestä, tarpeesta tai vaikka huvinvuoksi. Ostosten jälkeen tunnen mukavan onnen tunteen tuolla sydämmessä ja päivästä tulee parempi. 

2. Ystävät ja kaverit

Kaverit (ne, jotka tietää miut) ja ystävät (ne jotka tuntee miut) tekee miut myös onnelliseksi. Miulla on monia kavereita ja muutamia ystäviä ja oon iloinen jokaisesta, enkä tahtoisi menettää yhtään heistä. ❤ Osan oon tuntenut jo yli 15 vuotta ja osan vasta vain vähän aikaa, mut silti oon tykästynyt/kiintyny heihin. Oon hyvin ihmisläheinen (onko tää nyt oikee sana ees tähän?) ja tykkään hengailla muiden seurassa. Oikeastaan inhoan yksin oloa. Pyrin viettämään mahdollisimman paljon aikaa kamujeni kanssa. Kiitos, että siedätte minuu!

3. Musiikki (angsti varoitus!!)

Mitä tähän nyt sanoisi.. Musiikki on ollut miulle tärkeässä roolissa koko elämäni ajan. Kuitenkin sieltä yläasteen alkuajoista lähtien tähän päivään asti se on vaikuttanut eniten. Musiikki on ollut miulle sellainen parantava ja voimauttava asia. Yläasteella olin pahasti koulukiusattu ja musiikki auttoi minuu selviytymään paskoista päivistä. Musiikin kuuntelusta sain voimaa jatkaa. Lukioaikoina sitten sairastuin vakava-asteiseen masennukseen ja -paniikkihäiriöön. Tuonakin aikana musiikkia tuli kuunneltua paljon. Se helpotti oloa. Tänä päivänäkin musiikki on suuressa roolissa jokapäiväistä elämääni; kuuntelen sitä aina lenkkeillessä, kouluun kävellessä, junamatkoilla, kotona rentoutuessa jne. Elämä ois varmaan aika tylsää ilman musiikkia.

4. Valokuvaus

Rakastan valokuvaamista! En edes muista koska tarkalleen aloin sitä harrastamaan, mutta pitkään on tullut kuvia räpsittyä. Ensimmäiset kuvani otin ihan perus filmikameralla, josta siirryin äidin 8 megapikselin digikameraan (silloin se oli aika ultimaattisen hyvä kamera) ja viimein omaan digikameraan. Noin viisi vuotta sitten ostin viimein oman järjestelmäkameran Canon EOS 350D:n. Ihana perusjärkkäri, millä on kiva ollut kuvata. Enimmäkseen kuvailen luontoa ja eläimiä, mutta silloin tällöin ihmisiäkin ynnämuita.

5. Perhe

Kaikille ei ole suotu rakastavia vanhempia ja ihania sisaruksia. Onneks mie en ole yksi heistä, koska omistan maailman parhaimmat ja miulle rakkaimmat äidin, isäpuolen, veljen ja siskon. ❤ Tuun jokaisen heidän kanssaan hyvin toimeen ja oon ilonen siitä. 

6. Opiskelu

Huolimatta siitä, että oon ehkä universumin laiskin ja aikaansaamattomin olento, rakastan opiskelua. Se on erittäin ylitsepääsemättömän vaikeaa aloittaa, mutta jos eteen sattuu mielenkiintoinen aihe, niin otan kirjan käteen ja omaksun tiedot ja taidot mielelläni. Opiskelen tällä hetkellä ammattikorkea koulussa liiketaloutta ja voin kertoo, että se on kyllä ihan miun ala. Tykkeen, tykkeen!

7. Eläimet/lemmikit

Oon ollu pienestä asti hyvin eläinrakas ihminen. Pienenä hoidin mielelläni naapureiden lemmikkejä ja toivoin saavani joku kaunis päivä oman lemmikin.  Ensimmäisen oman elukkani sain kun sainkin sitten 9-vuotiaana: kultahamsteri, Pallero nimeltään. Heti Palsun jälkeen sain oman ensimmäisen koirani Shetlanninlammaskoiran Riksin. Ja niin sitä jäätiin sille tielle. En oikeestaan oo elänyt vuotta pidempään ilman jonkin sortin elukkaa. Tähän päivään mennessä miulla on kerennyt olla kolme koiraa, kaksi hamsteria ja kuusi marsua. Tällä hetkellä miulla on vain yks koira Pihla sheltti. Toki mielessä on pitkään ollut toisen koirankin ottaminen, mutta se ei ole ajankohtaista vielä moneen vuoteen. Hevosen hankintakin on suunnitteilla, mutta sen hankinta on suosiolla siirrettävä kaukaiseen tulevaisuuteen.

8. Pienet arjen ilot

Tätä on vaikee selittää, mut yritän silti! Pienillä arjen iloilla tarkoitan vaikka sitä, että onnistun meikkaamaan, saan tentin läpi tai vaikka kadulla vastaan tuleva ihminen hymyilee miulle takaisin. Tälläset pienet kivat jutut tekee yllättävän onneliseks. Sitä alkaa aina ajatella, että on se elämä iha jees asia. 

9. Vapaa-aika

Koska koulu (ja kaikki muu) vie nykyisin miun aikaa tosi paljon, oon ultimaattisen ilonen aina siitä vapaa-ajasta (jota on yhä liian vähän!) mitä saan silloin tällöin. Vapaa-ajalla yleensä hengaan kavereiden kanssa, katon leffoja ja löhöilen, lenkkeilen, shoppailen, matkustelen, valokuvaan, nukun jne. 

10. Joensuu

Miusta tuntuu, että oon kovin tykästynyt tähän kaupunkiin. Oon asunut kahdella muulla paikkakunnalla ennen Joensuuta ja täytyy myöntää, etten oo ollut kummassakaan edellisessä niin onnellinen kun nyt oon. Jokaista edellistä asuntoani oon sanonut aina "kämpäksi", tätä asuntoa kutsun "kodiksi". Joensuu tuntuu kodilta. Tää ei oo pelkkä paikkakunta, missä miun kämppä ja opiskelupaikka sijaitsee. Tää on kaupunki, jossa miun koti ja elämä on. Tykkään asua täällä.

Siinäpä olis kymmenen asiaa. Toki miun elämään onnellisuutta tuo myös monet muutkin asiat (niinkuin vaikka tee, mitä oonki menossa tässä kohta keittämään). En vaan kehtoo/jaksa niitä kaikkia tähän nyt luetella. Vois tulla pitkä lista. Ehkä teen joskus jatkoa tälle, toisen kymmenen listan.

Ettepäs saa kuvia nyt tähän postaukseen, mutta ehkä sitten seuraavaan postaukseen!

Pree-Viikonloppu

Ulkona on pimeetä ja vettä sataa kaatamalla. Pihla pissas lattialle just, kun miulla oli kiire lähteä kouluun. Miun sateenvarjo hajos täysin matkalla kaupungille ja auto loiskutti kuravedet suoraan miun päälle. Unohdin tänään eväät kotiin ja olin koko koulupäivän syömättä, minkä seurauksena sain päänsäryn ja huimauksen. Unohdin tärkeät paperit kotiin, minkä takia missasin erittäin tärkeän tapaamisen. Jouduin käymään lääkärissä, enkä pitänyt hoitajasta. Miulla on luultavasti silmätulehdus. Koira söi miun hiustenpidennykset.

MUTTA, ei se mitään koska huomenna on...Viikonloppu!

Ja se voi tarkoittaa vain kahta asiaa:

Tai

Veikkaisin jälkimmäistä tapahtuvaksi.

Fresh start (not)

Eka koulupäivä takana ja olo on todella väsynyt.

Tiesin kyllä, että uudessa koulussa aloittaminen on aluks raskasta, mutten tajunnu sen olevan näin raskasta. Olin tän päivän ihan pihalla kaikesta, enkä muista paljoa mitään niistä tärkeistä asioista, mitkä pitäisi muistaa. Jännitin kai liikaa, niinkuin aina. 

Miulla on koulustressin lisäksi muutakin stressiä, niin voi että millasen väsymyksen tää vaihe elämässä iskee päälle. Onneks tää tästä ajallaan helpottaa. Pitäis lähteä tästä kauppaankin, mutta oon vaan niin poikki, ettei jaksais. Nälkäkin ois. Haluun vaan nukkumaan.

Huomenna onki herätys jo viideltä aamulla, jipii...

Hello september

Jännittää, tärisyttää ja ylienerginen olo.

Huomenna alkaa koulu.

Oon ollut kesälomalla tässä viimeiset 4kk ja tänään oli viimeinen lomapäivä. Tänään tajusin sen ihan tosissani, että hei, nyt loppu laiskottelu ja huomenna alkaa koulu. En oo ollut koulussa vuoteen. Mitenhän miun aivot mahtaa toimia? Muistanko enää mitään matematiikasta? Puhumattakaan englannista tai ruotsista. Millainen uusi koulu on? Millaisia siellä opiskelevat muut ihmiset ovat? Viihdynkö? Hirveesti kysymyksiä vilisee miun pään sisällä tällä hetkellä. 

Kyllä se siitä. Ensimmäinen päivä on aina se kaikista tuskallisimman pelottava ja jännittävä. Varsinkin miulle. Oon helposti jännittävä ja stressaava luonteeltani ja tälläiset muutokset elämässä on pelottavia. Uskon kuitenki pärjääväni.

Tänää oon siivonnut tän kämpän lattiasta kattoon, käyny Pihlan kanssa ulkona, tehnyt tän blogin (vihdoin ja viimein) "valmiiksi" ja ollut kotona musiikkia kuunnellen. Yrittänyt rentoutua ja olla stressaamatta. Nyt alkais päivä olla pulkassa ja toivon tosi tosi kovasti, että saisin edes unta ensi yönä. Vaikeeta se tulee olemaan, kun tuhannet ajatukset risteilee päässä ja näin iltaa kohden ne vaan pahenee. Jos pitäis hyviä puolia nyt etsiä, niin thank god, miun kämppis J käy koulua samalla kampuksella miun kanssa, niin miun ei tarvitse yksin sinne mennä eksymään.