Iippu

Iippu Aleksei Tiitiäinen, aka "Iippu" tai "Iippis", saapui meille 13.12.2013.

13 perjantai, tuo epäonnen päivä. Tärisen Joensuun rautatieasemalla, koska oli hemmetin kylmä ja satoi räntää. Odottin junaa ja kello oli 05.00. Viimein juna saapuu ja matka voi alkaa. M lähti miun mukaan, koska yksin olis tylsää.

Junamatka meni nopeasti. Istuin ja katselin ulos ikkunasta. Mietin, voiko tää olla totta, se, ettei ollut vieläkään valoisaa ja miten kurjaa oli, etten nähnyt ikkunasta ulos. Tuijjottelin sitten omaa peilikuvaani.

"Seuraavana Pasila". Sydän alkoi hakata. Nyt oltiin perillä, tässä me jäädään. Astuin ulos junasta ja katselin ympärilleni. Mihin hittoon tästä pitäis mennä? Missä on asemarakennus? Hirveesti junia, raiteita ja ihmisiä. En ollu käynyt ennen Pasilassa, saati sen juna-asemalla, joten kesti hetki tajuta mihin suuntaan lähteä.

Asemarakennus oli iso. Siellä oli paljon kauppoja. Vissiin ovat rakentamassa siihen jotain kauppakeskuksen tapaista. Istuttiin penkille ja söin vähän. Tässä vaiheessa alkoi jännittää. Kohta näkisin miun pienen vauvan ensimmäistä kertaa.

Noin kello 10.00 kasvattaja laittaa viestin ja kertoo saapuvansa asemalle kahden tunnin päästä. Nyt jännittää. Istuin penkillä ja söin pähkinöitä. Istuttiin siinä samassa paikassa se kaksi tuntia. En tahtonut liikkua siitä mihinkään. Ajattelin vain, kuinka onnekas tällä hetkellä olen. Sitten M huomaa kasvattajan ja alan täristä. Pelottaa ja jännittää. Nousen ja kävelen hänen luokseen. Hymyilen ja sanon "Moi mie oon Heidi".

Reilu puolituntia kuluu siihen, kun kasvattaja kertoo koiran hoidosta ja antaa tärkeitä ohjeita tulevaisuutta varten. Katselen välillä kasvattajan mukanaan tuomaan kuljetuskoppiin kohti. Siellä oli kaksi koiraa, joista toinen minun oma Iippuni. Iippu piti kovaa ääntä. Se oli niin suloinen.

Sitä tunnetta en osaa edes kuvailla, kun viimein sain pienen syliini. Tujotin vain sitä ja hymyilin. Miun pieni koiravauva on nyt siinä. Se on niin pieni ja pehmeä ja niin, öö, pieni. Tosi pieni. Pelottaa että se tippuu sylistäni, tai sille tulee kylmä tai jotain muuta. Laitan Iipun kuljetuskoppiin.

Tämä perjantai ei suotta ollut saanut epäonnen päivän nimeään, koska meilläkin oli epäonnea matkassa. Meinattiin myöhästyä junasta. Mikä ei kyllä ollut perjantain syytä, vaan miun, koska olin niin tohkeissani Iipusta ja näistä kaikista tunteista, että mentiin väärään paikkaan. 

Junassa Iippu oli koko matkan miun sylissä. Oltiin päästy juuri matkaan Pasilan asemalta, kun pieni päätti tehdä pissit ja suoraan miun syliin. En jaksanut välittää moisesta vaan kuivailin housut ja otin Iipun takaisin syliin. Siinä se nukkui melkein koko viiden tunnin mittaisen junamatkan. Välillä Iippu heräsi leikkimään.

Kotona Iippua ensin pelotti, mutta sitten se alkoi tutkiskella paikkoja rohkeasti. Siinä me kaikki kolmestaan J, M ja minä ihmeteltiin tuota pientä otusta. Nyt se sitten viimein oli kotona. Pieni Iippunen.