maanantai 22. joulukuuta 2014

Vanha suola janottaa

Eilen vedin monot jalkaani ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen. Ulkona oli satanu lunta jo monta päivää ja entisenä himohiihtäjänä tunsin taas palavaa halua suksille. Selvennettäköön tähän, että nuorempana tykkäsin hiihtää todella paljon. Unelmoin jopa ampumahiihtäjäksi pääsemisestä. Noh, unelmaksihan se jäi, kun jokin ylempi taho päätti puuttua peliin. Eräs ei niin kaunis päivä sainkin pahan lonkkanivelpussitulehduksen oikeaan lonkkaani (lääkärin mukaan se johtui ylirasituksesta, joka kohdistui lonkkaan hiihtäessäni). Siitä alkoi pitkä hiihtokielto, sillä lonkka oli erittäin kipeä piiiiitkään. Olin erittäin surullinen. Kun sitten taas koitti se kaunis päivä, jolloin olin (tai luulin olevani) kykeneväinen hiihtämään surukseni huomasin, että parin hiihtokerran jälkeen lonkkaongelma uusiutui. Lopetin hiihtämisen kokonaan siihen. Ei tällaisesta jalkavammaisesta koskaan voi tulla kilpailevaa hiihtäjää.


Noh, siitä eilisestä hiihtokerrasta; eihän se hyvin menny. Meinasin kaatua koko ajan ja sukset luisti joka suuntaan paitsi eteenpäin. Noin parin tunnin mittaisen sähläykseni jälkeen olin kuitenkin suht tyytyväinen suoritukseeni. Olinhan sentään yrittänyt ja mikä parasta; lonkkaan ei sattunut.


Tänään heräsin taas aikaisin hiihtämään. Epäonnekseni hiihtoreissu jäi lyhyeen, koska menetin hermoni täysin siihen lipsuntaan ja horjumiseen. Kaiken lisäksi huomasin, että vanha tuttuni lonkkakipu oli hiipinyt takaisin. Ihanaa.

 Kuinka ihminen voi olla näin surkea? Siis oikeasti, ei hiihtäminen mitään atomifysiikkaa ole ja pikkulapsikin sen osaa. No minäpä en. En voi ymmärtää, että se ihminen, joka hiihti erittäin hyvin nuorempana, tuskin pysyy enää edes pystyssä suksilla. Ajatukset ovat tällä hetkellä hyvin ristiriitaisia; haluaisin hiihtää, mutta toisaalta en uskalla. Entä jos en opi enää hiihtämään hyvin? Entä jos lonkkaongelma uusiutuu?


Lähden huomenna laduille hiihtämään ja katsomaan kipeytyykö lonkka pitkässä matkassa. Toivottavasti ei. Sillä jos niin käy, se olisi viimeinen piste tämän tytön hiihtounelmille.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti