"Oletpas sinä pitkä!"
"Kuinka sinä voit olla noin pitkä?"
"Miksi olet noin iso?"
Kuulostaako tutulta? Ehkä, jos satut olemaan nainen, joka on siunattu pituudella.
Minulle tuollaiset lauseet ovat tuttuja. Olen 173cm pitkä ja saan kuulla usein ihmettelyjä pituudestani. Alussa otin kaikki pituuskommentit hyvin henkilökohtaisesti. Yläasteella ollessani tajusin olevani pidempi, kuin muut ikäiseni tytöt. Pituus harmitti, eikä muiden ihmisten kommentit siitä kuinka suuri ja pitkä olen helpottaneet oloani, päinvastoin; vihasin pituuttani.
Sukujuhlat olivat pahimpia. Tiesin, että kun taas tapaan tuttuja ihmisiä pitkästä aikaa, he alkavat päivitellä kuinka pitkä olen ja että olenpa taas kasvanut. Joskus jopa täysin tuntemattomat ihmiset saattoivat kommentoida pituuttani. Kerran kaupassa ollessani eräs nainen päivitteli ääneen kuinka pitkä olen. Eikä tämä ollut viimeinen kerta.
Vihasin myös olla aina se pitkä kaveri. Suurin osa kavereistani ovat lyhyempiä kuin minä. Tunsin oloni usein todella epämukavaksi ja suureksi heidän vierellään. Inhosin myös julkisilla paikoilla liikkumista. Tunsin itseni jättiläiseksi kaupassa, koulussa, ihan missä vain. Tuntui, että kaikki ovat minua lyhyempiä. Vihasin sitä.
Minua suretti myös kovasti se, etten voinut pitää kivoja korkokenkiä, koska silloinhan olisin entistä pidempi.
Lukion loppupuolella kaikki kuitenkin muuttui. Päätin hyväksyä itseni sellaisena kuin olen; pitkänä naisena.
Nykyisin olen ylpeä itsestäni, enkä todellakaan häpeä pituuttani. Tykkään käyttää korkokenkiä. Vaikki korkkarit jaloissa kaupungilla kulkiessani saankin ihmetteleviä ja paheksuvia katseita, en välitä niistä. En pukeudu muiden mieliksi, vaan oman itseni, tunnen oloni itsevarmaksi korkokengissä.
Pituuteni kommentointi ei ole loppunut. Osaan vain suhtautua siihen paremmin. Enää en loukkaannu ja vetäydy syrjään häpeämään pituuteni ihmettelyä, vaan saatan tokaista takaisin että "kuinkas sinä sitten olet niin lyhyt?" tai "siksi koska minulle sattui hyvät geenit".
Vaikka minä olenkin sinut itseni ja pituuteni kanssa, mielestäni on epäkohteliasta tai vähintäänkin hieman tökeröä mennä ihmettelemään toisen pituutta. Tuskin kukaan menee kysymään tuntemattomalta, miksi hän istuu pyörätuolissa? Tai tuskin kukaan sanoo toiselle "oletpas sinä taas lihonut niin kovasti!". Ainakaan se ei ole kovin kohteliasta. Ihmiset eivät tunnu ajattelevan, että pituuden kommentointi voi olla loukkaavaa. Otetaan esimerkiksi taas vaikka ne sukujuhlat: haluaako kukaan, että suurin osa juhlavieraista ilmoittaisi nähdessään, että "oletpa taas lihonut!". Niinpä.
Mutta koko jutun pointti on kuitenkin se, että ihminen ei voi valita geenejään ja jotkut ovat lyhyempiä ja jotkut pidempiä. Siinä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä. Niin ja pitkät naiset, älkää hävetkö pituuttanne vaan olkaa ylpeitä itsestänne.
Ja kyllä. Pitkät naiset saavat myös käyttää niitä korkokenkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti